Oodi kirjoitustaidolle
Vaikka paljon puhuttu visuaalisuus, sisältöjen nopea kuluttaminen sekä ihmisten heikentynyt keskittymiskyky pakottavat ottamaan haltuun erilaisia (digi)taitoja nopealla tahdilla, on jäljellä yksi valtti joka ei vanhene: kirjoitustaito.
Kirjoitustaidon merkitys nousee esiin useaan otteeseen työpäivän aikana. Jos ei nouse, voi olettaa että asiat ovat joko todella hyvin ja erilaiset tekstit soljuvat kuin itsestään tai sitten omaan kirjalliseen viestintään ei kiinnitä mitään huomiota (vaikka ehkä pitäisi).
Etenkin sisällöntuotantoon keskittyneen viestijän kynän alla on päivittäin useita erilaisia tekstityyppejä tiedotteesta somepostauksiin, mutta muunlaisia työtehtäviä tekevätkään eivät voi välttyä kirjoittamiselta. Sähköposteja lähetellään ja Twitterin kuvituskuvaan tarvitaan naseva lause. Joskus jopa sanan pituudella tai ulkoasulla on väliä, jos vaikkapa visuaalinen ilme vaatii tietyn näköistä sanaa. Etenkin tiiviissä tekstissä yksittäiset sananvalinnat saavat suuren arvon.
Ihan huikee juttu
Ihmisen oma sanapankki ei muodostu itsestään, vaan sen kartuttamisessa lukemisella on suuri merkitys. On arvioitu, että lukevan nuoren ihmisen sanavarasto on jopa 70 000 sanaa, kun taas kirjat syrjään sysänneellä sanavarasto jää 15 000 sanaan. Aina välillä on tarpeellista jäädä makustelemaan unohduksiin jääneitä tai täysin itselle uusia ilmauksia, sillä hyvin valittu sana voi välittää lukijalle tarkan mielikuvan ja suuren määrän informaatiota sekä tehdä asian ikään kuin eläväksi. Liian usein jäädään jumiin muoti-ilmauksiin, joiden ilmaisuvoima kuluu puhki. Tästä esimerkkinä viime vuosien muotisana huikea.
Tunteiden välittämistä tekstissä voi kiireessä tai laiskuudessa vältellä ja oikoa. Tähän avuksi ovat tulleet hymiöt, joista voi olla montaa mieltä. Kun halutaan alleviivata, että viesti ei ole töykeä, lisätään lauseen loppuun varmuuden vuoksi geneerinen hymynaama korostamaan viestiin haettua mukavaa sävyä.
Hymiöillä on paikkansa, eikä maksa vaivaa pohtia jokaista pientä viestiä liian tarkasti, mutta monet hymiöt voisi korvata sanoin. Mitä jos kirjoittaisit sen niin, että se tuntuu? Kiitos, kiitos :) vai lämmin kiitos. Valitsen jälkimmäisen.
Tulin, kirjoitin ja voitin
Myös oikeakielisyydellä on tehtävänsä uskottavassa viestinnässä. Vaikka kerrottava sisältö olisi kuinka vahvaa ja mielenkiintoista tahansa, yhdyssanavirheet ja puuttuvat pilkut saattavat latistaa tekstiä ja viedä tehoa itse asialta. Sanat edustavat niiden kirjoittajaa ja synnyttävät lukijalle mielikuvan viestin lähettäjästä.
Kornerilaisten blogiaiheita nyhdettäessä tuli huomattua, että luova kirjoittaminen ja asiantuntijateksti voi olla haastavin kaikista ja saada aikaan kiemurtelua. Blogikirjoitukseen pitäisi saada kieliopin ja sananvalintojen lisäksi asiaa ja persoona kohdalleen. Tällöin konkretisoituu se, että kirjoituksella joutuu paljastamaan jotain itsestään muille, homma menee henkilökohtaiseksi ja kaikkea edessä listaamaani alkaa miettiä erityisellä ajatuksella.
Viestinnällä voimme vaikuttaa ja viesti on usein sanoja. Digiaikana jopa korostetun usein kirjoitettuja sanoja. Pitäkää siis mielessä vanha viisaus: tulin, kirjoitin ja voitin.
