Vuorovaikutus on uusi jooga - mutta mitä työelämän trendisana tarkoittaa?

Joogasta on viimeisen vuosikymmenen aikana puhuttu paljon. Hype saa monen kokemaan huonoa omaatuntoa siitä, että aamu ei ala aurinkotervehdyksellä ja ilta ei pääty alaspäin katsovaan koiraan. Tämän vuoksi moni esittää tietävänsä, mitä jooga on. Kokemukseni mukaan sama ilmiö on havaittavissa työelämässä vuorovaikutuksen kanssa.

Nopealla googlauksella joogan luvataan vähentävän stressiä, kehon jännityksiä, hoikistavan, edistävän hyvinvointia ja olevan oikotie hyvään elämään. Jooga on trendikästä. Jos et tiedä mitä jooga on, on se todiste siitä, että et ole pysynyt ajan hermolla.

Vuorovaikutus tuntuu olevan työelämän jooga, sillä vuorovaikutuksen luvataan ratkaisevan monia työelämän haasteita. Vuorovaikutustaitoja sanotaan tarvittavan esimerkiksi yhteiskunnan kehityskulkujen haasteiden ratkaisemiseen sekä yleisesti mukavana olemiseen. Tulevaisuuden työelämässä ymmärrystä vuorovaikutuksesta vaaditaan niin työntekijöiltä että johtajilta. Palvelukuvaukset myyvät vuorovaikutusta lääkkeenä organisaatioiden ongelmiin.

Välillä tuntuu, että vuorovaikutus on monelle kuin kirosana teinille, joka yrittää tehdä vaikutuksen vertaisiinsa. S-marketin takapiha on tosin vaihtunut seminaareihin, lounastapaamisiin ja blogeihin. Tuntuu siis siltä, että vuorovaikutuksesta puhutaan, koska muutkin puhuvat siitä.

Itse olen sitä mieltä, että puhetta ei synny tyhjästä: niin ihmisten välinen vuorovaikutus kuin joogakin on ratkaisu moneen pulmaan. Siksi niistä on syytäkin puhua. Mutta on myös tärkeää ymmärtää, mistä puhutaan.

Tässä tekstissä pyrin selventämään, mitä ihmisten välisellä vuorovaikutuksella tarkoitetaan viestinnän näkökulmasta. Tarkoituksenani on myös antaa ajatus siitä, miten ja miksi sitä tulisi kehittää.

Vuorovaikutus on prosessi, ei lopputuote

Ihmisten välistä vuorovaikutusta voidaan ajatella jatkuvasti etenevänä ja muuttuvana prosessina. Vuorovaikutusprosessiin vaikuttaa olennaisesti vuorovaikutuksen osapuolet, heidän taitonsa, tietonsa sekä asenteensa. Osapuolten lisäksi vuorovaikutusprosessiin vaikuttaa vuorovaikutuksen muoto: ovatko osapuolet vuorovaikutuksessa toistensa kanssa kasvokkain vai esimerkiksi Skypen tai sähköpostin välityksellä

Vuorovaikutuksen osapuolten ja kanavan lisäksi vuorovaikutukseen vaikuttaa oleellisesti viestintätilanne sekä viestintäkulttuuri. Tyypillinen työelämän viestintätilanne voi olla esimerkiksi kuukausikeskustelu lähijohtajan kanssa tai vaikkapa asiakastapaaminen. Kumpaakin tilanteeseen sisältyvät tietyssä määrin vakiintuneet tavat, jotka ohjaavat vuorovaikutusta.

Viestintäkulttuuri taas viittaa laajempaan, esimerkiksi organisaatiossa yleistyneeseen tapaan viestiä ja olla vuorovaikutuksessa. Jotkut johtajat voivat esimerkiksi suosia sähköpostia tiedottamisessa, toiset pitävät tiuhaan kehityskeskusteluja ja kolmannet järjestävät tiedotustilaisuuksia. 

Mitä kaikki edellä mainittu merkitsee? Yksi tärkeimmistä huomioista on se, että ihmisten välinen vuorovaikutus ei ole suoraan tilanteesta toiseen siirrettävissä, vaan ilmiö on subjektiivinen ja tilanteeseen sidottu.

Subjektiivinen ilmiö on siinä mielessä, että vuorovaikutuksen osapuolet arvioivat vuorovaikutuksen tehokkuutta ja tarkoituksenmukaisuutta. Ei siis ole olemassa yhtä yleismaailmallista tehokkuuden ja tarkoituksenmukaisuuden määritelmää. Tilanteeseen sidottu eli kontekstuaalinen ilmiö on siinä mielessä, että yhdessä tilanteessa hyväksi koettu tapa olla vuorovaikutuksessa ei todennäköisesti toimi samalla tavalla toisessa tilanteessa.

Tehokas ja tarkoituksenmukainen vuorovaikutus perustuu osaamiselle 

Takaisin joogavertauksiin. Väitän, että kaikki tunnistavat sekä joogan että ihmisten välisen vuorovaikutuksen sellaisen nähdessään, mutta kummankin syvintä olemusta voi olla vaikea tavoittaa tai kuvailla. Osaava vuorovaikutus kuitenkin rakentuu tietyistä vakiintuneista tekijöistä. Vuorovaikutusosaaminen voidaan jakaa neljään tekijään: tietoon, taitoon, motivaation sekä eettisyyteen.

Tiedolla tarkoitetaan vuorovaikutuksen osapuolen tietoja vuorovaikutuksesta. Tällaisia tietoja on esimerkiksi kirjoista opitut asiat vuorovaikutuksen luonteesta tai kokemuksen tuoma tieto siitä, miten erilaissa vuorovaikutustilanteissa tulisi käyttäytyä. Siis aivan kuin olisit lukenut kirjoja joogasta ja sen filosofiasta tai tietäisit kokemuksesta mitä joogatunnilla kuuluu tehdä ja miltä joogan kuuluisi tuntua.

Tiedolliseen tekijään luetaan myös kyky arvioida, säädellä, suunnitella ja ennakoida omaa ja toisten vuorovaikutuskäyttäytymistä. Tämä on se osa joogatuntia, kun tiedät, että jokin meni pieleen, mutta et vasta-alkajana et välttämättä osaa selittää mikä. Osaamisen karttuessa kuitenkin harjaannut kuuntelemaan kehoasi, arvioimaan ja korjaamaan suoritustasi jo kesken suorituksen. Sama pätee ihmisten väliseen vuorovaikutukseen.

Motivaatiolla tarkoitetaan asenteita ja motivaatiota vuorovaikutusta kohtaan. Siis sama asia kuin motivaatio maanantaista joogatuntia kohtaan. Ulkona sataa räntää ja pitää tehdä päätös, mennäkö vai ei. Myös vuorovaikutus vaatii asennetta ja motivaatiota: jos vuorovaikutuksen osapuolen naama pännii tai mieluummin tekisit etätöitä kuin keskustelisit työkaverisi kanssa kahvihuoneessa, lähtökohdat vuorovaikutuksen tehokkuudelle ja tarkoituksenmukaisuudelle ovat huonot.

Taidoilla tarkoitetaan vuorovaikutustaitoja, joiden avulla henkilö voi toimia vuorovaikutustilanteessa tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti. Tämä on siis vuorovaikutuksen näkyvä osa, jonka perusteella tehdään arvio vuorovaikutuksen tehokkuudesta ja tarkoituksenmukaisuudesta.

Vuorovaikutustaitoihin kuuluvat työelämässä erilaiset taitokokonaisuudet, joita voidaan jaotella esimerkiksi laajuuden tai funktion perusteella. Viestintäfunktion perusteella eriteltyjä taitokokonaisuuksia on esimerkiksi tiimityötaidot, ongelmanratkaisutaidot ja neuvottelutaidot. Laajemmat taitokokonaisuudet taas rakentuvat tarkemmin rajatuista taidoista, joita on esimerkiksi kuuntelun taidot ja artikulaatiotaidot. Siis sama kuin joogassa asanat rakentavat laajempia kokonaisuuksia joogatunneista aina erilaisiin joogamuotoihin.

Vuorovaikutusosaamisen eettisellä tekijällä tarkoitetaan sitä, millaisia seurauksia tietyllä viestintäteolla voi olla vuorovaikutussuhteelle, tai vaarantavatko esimerkiksi jotkut viestintäteot vuorovaikutussuhteen jatkuvuutta. Epäeettinen vuorovaikutus voi siis olla toista osapuolta halventavaa tai hyväksikäyttävää. Loistava (kauhea) esimerkki tästä on Bikram Choudhury ja hänen metodinsa Bikram-joogan kehittäjänä (jos et tiedä, katso Netflixistä.) 

Vuorovaikutusosaaminen edistää työssäjaksamista ja työn tehokkuutta

Edellä olen tehnyt pintaraapaisun ihmisten välisen vuorovaikutuksen ja vuorovaikutusosaamisen jäsentämiseen. Mitä tästä pitäisi jäädä käteen?

Mielestäni suurin opetus on se, että kuten jooga, myös ihmisten välinen vuorovaikutus edistää hyvinvointia ja terveyttä. Itseasiassa väitän, että ihmisten välinen vuorovaikutus on edellytys hyvinvoinnille ja terveydelle. Ja kun työpaikan taukojooga voi tuoda jaksamista ja virkeyttä työpäivään, on tehokas ja tarkoituksenmukainen vuorovaikutus edellytys työssä jaksamiselle ja työn tehokkuudelle.

Mutta kuten jooga voi väärin tehtynä aiheuttaa kipua kehossa, myös ihmisten välinen vuorovaikutus voi aika ajoin aiheuttaa itse kullekin harmaita hiuksia. Vuorovaikutuksen ollessa sujuvaa asiaa harvoin ajattelee, mutta ongelmien ilmaantuessa monet pohtivat, että mistä ongelmat johtuvat.

Palatakseni tekstin alkuun, toivon todella, että keskustelu vuorovaikutuksesta jatkuu. Samalla toivon, että ymmärrämme yhä paremmin, mistä ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa on kyse. Koska kaikki sosiaalinen toiminta rakentuu ihmisten väliselle vuorovaikutukselle, tulee se mielestäni ajatella itseisarvoisena asiana. Kuitenkin teoretisoimalla ja purkamalla ilmiötä pienempiin osiin lisäämme ymmärrystä aiheesta, jolloin vuorovaikutusosaamiselle voidaan antaa myös välinearvo. Tällöin sitä voi hyödyntää työkaluna, jonka käytössä voimme kehittyä ja harjaantua. Tämän työkalun avulla voimme työelämässä saavuttaa omat ja yhteiset tavoitteemme tehokkaammin ja välttää harmaita hiuksia. Tällöin vuorovaikutus ei jää pelkästään kauniiksi sanoiksi kehityspäivien presentaatiopohjin.

Kirjallisuus:

Hannawa, A. F. & Spitzberg, B. H. 2015. Communication Competence. Berlin/Boston: De Gruyter Mouton.

Hedman, E. & Valkonen, T. 2013. Vuorovaikutusosaamisen relationaalisuus ja työyhteisön kehittäminen. Työelämän konferenssijulkaisuja 3/2013: Työelämän tutkimuspäivät 2012 – Suomella töissä? Kestämistä ja kestävyyttä. Tampereen Yliopiston Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikön työelämän tutkimuskeskus.

Valkonen, T. 2003. Puheviestintätaitojen arviointi. Näkökulmia lukiolaisten esiintymis- ja ryhmätaitoihin. Studies in Humanities 7. Jyväskylän yliopisto.

Saku viimeistelee viestinnän opintojaan Jyväskylän yliopistossa ja kirjoittaa graduaan johtajien roolista organisaatiomuutoksessa. Hän ei joogaa, vaikka on kuullut sen terveysvaikutuksista. Vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa hän ei kuitenkaan voi olla olematta, joten siihen hän pyrkii panostamaan.